Prosessien viilaamisesta yhteyden rakentamiseen

Valmennusliiketoiminta on vaikea toimiala.

Huolimatta huolellisesta suunnittelusta ja ammattimaisesta toteutuksesta, käteen jää liian usein kortti, jossa kehotetaan palaamaan ”vankilan kautta lähtöruutuun”. Jos ei nyt aivan heti, niin aloitamme alusta viimeistään siinä vaiheessa, kun kulmahuoneessa tapahtuu muutoksia tai toiminta organisoidaan uudelleen.

Aivan aiheesta valmennusten suhteen on peräänkuulutettu niiden vaikuttavuutta, voidaanko tuloksia mitata rahassa. Monet valmennusalan toimijat ovatkin luoneet malleja, joilla panostuksen mielekkyys voidaan perustella. Kaavan luulisi olevan varsin yksinkertainen. Jos teet jotain paremmin, sen pitäisi näkyä viivan alla. On ajateltu, että haluttu muutos saadaan aikaiseksi prosesseja viilaamalla. Liiketoiminnan kehittämisessä ihmisen rooli on aina ollut vähän epäselvä.

Markkinat ovat muutoksessa

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Ei ole kovinkaan vaikea ennustaa, että parempia tuloksia tavoiteltaessa ihmisen merkitys kasvaa. Työntekijöiden hyvinvointiin on kiinnitetty huomiota ennenkin, mutta jatkossa se tulee varmuudella samaan erilaiset mittasuhteet. Toisaalta mielenterveyden ongelmat ja henkinen pahoinvointi ovat lisääntyneet hälyttävästi.

Miten yritysten tulisi huomioida ihmiset, varsinkin tässä tilanteessa missä pakka on aikuisten oikeasti sekaisin? Vastauksia etsitään kuumeisesti. Eräs uusimmista on DEI. Lyhennys tulee englannin sanoista monimuotoisuus, tasa-arvo ja osallisuus. Sen taustalla on ajatus kaikkien ihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta ja täysimääräisestä osallisuudesta.

DEIn suhteen tilanne on kuitenkin sama. Jälleen kerran ongelmaa pyritään korjaamaan tarkistamalla toimintamalleja. Se ei valitettavasti riitä. On mentävä syvemmälle, ja se tapahtuu kysymällä oikeita kysymyksiä.

Oikeat kysymykset

Oikeiden kysymysten esittäminen vaatii harjoittelua. Se edellyttää aitoa ja avointa kommunikaatiota, syvää keskinäistä luottamusta ja rakentavia konflikteja. Muussa tapauksessa ajaudumme sellaisen suohon, josta ei ole helppoa poispääsyä.

Samalla tavalla kuin prosessien viilaaminen, meidän tulee ”viilata” myös keskinäistä yhteyttämme. Sitä tulee tehdä koko ajan, käytännössä joka hetki. Ja se vaatii osaamista. Ja kyllä, siihen kuluu aikaa, se on kallista ja välillä sairaan ikävää. Mutta valitettavasti meillä ei taida olla mitään muuta mahdollisuutta. Kaikki kortit on jo katsottu. Ja tästä pakasta on jokerit poistettu.

Sami Jalonen