Kommunikaatio on mielen sisään- ja uloshengitystä

Suomalainen kommunikaatiokulttuuri on yleisesti ottaen autistinen. En tarkoita nyt autismikirjoa ihmisen ominaisuutena. Viittaan autismiin kommunikaation kulttuurisena piirteenä.

Jokin aika sitten kirkkoon tuotiin sambakulkue. Ottamatta kantaa sen mahdolliseen sopivuuteen kirkonmenoihin se osoitti, kuinka heikosti kommunikatiivinen suomalainen, rationaalisen luterilaisuuden läpitunkema kulttuuri on. 

Jäykkälanteisen kirkkokansan ja kehollisesti ilmaisuvoimaisen samban välille ei oikein muodostunut minkäänlaista yhteyttä. Ihminen ilmaisee itseään sanoin ja teoin – usein myös puhumattomuudellaan ja tekemättä jättämisellään.

Suomalainen kommunikaatiokulttuuri on paljolti muuttunut viime vuosikymmeninä, kun monet ovat työssään jatkuvasti tekemisissä monien eri kulttuureiden kanssa. Maailmalla suomalainen vaikeneminen saattaa näyttää jopa vihamieliseltä. Ilmeetön suomalainen voi olla hyvin tyytyväinen. Viesti ei vain tahdo mennä perille.

Poteroista yhteiselle alustalle

Yhteisöviestinnässä on edistytty takavuosien tiedottamisesta vuorovaikutukseen, kommunikaatioon. Kommunikaatio-sanan taustalla ovat latinan kielen sanat communicare ja communio. Ensimmäinen viittaa jakamiseen, jälkimmäinen yhteiseksi tekemiseen.

Ihmisten johtaminen on mitä suurimmassa määrin vuorovaikutusta, yhteisen tatamin todellisuutta. Johtamisessa onnistumiset ja vikaan menemiset tapahtuvat juuri vuorovaikutuksen alueilla. Todellisuus on joko kyetty tekemään yhteiseksi tai vuorovaikutuksessa on jääty omien suojausten taakse varjelemaan haavoittuvuutta.

Perinteisesti suomalaisessa johtamisessa on luotettu faktoilla johtamiseen. Siksi suomalainen laatu onkin yleensä maailman huippua. Vähemmälle huomiolle on jäänyt emootioiden johtaminen. Emootiot ovat kuitenkin ihmisten keskeinen ajovoima.

Emootioita johdetaan järjellä

Sen sijaan, että keskitymme suojaamaan sisäistä tuntematontamme, voimme syventää ymmärrystämme mielen konehuoneesta. Sitä kutsutaan tunneälyksi, ei tunteellisuudeksi. Tunteet ovat tärkeää informaatiota, sillä ne ovat aina autenttisia ja kokijalleen totta. Ne ovat päätöksenteon todellinen kasvualusta ja ilmasto.
Tunnistetut emootiot muuttuvat faktoiksi, joita voi johtaa. Ihmisten emotionaalisen todellisuuden laiminlyönti tuo johtajalle jatkuvia yllätyksiä, aivan kuin tuntematon tekijä Excelin solussa. Mitä enemmän yrityksen tulokset ovat ihmisistä kiinni, sitä kriittisempi on emotionaalisen todellisuuden johtaminen.

Organisaatiokulttuurissa, jossa emotionaalista todellisuutta jaetaan ja se on tehty yhteiseksi, on jokaisen helpompi hengittää. Sitä on myös mielekkäämpi johtaa tuloksellisesti. Tunneälyllä johdettu organisaatiokulttuuri jättää aamiaispöydässä yhtiön strategian rauhaan.

Taneli Hassinen